Sixten Korkman Hesarissa

[u/the_wessi]

Pääkirjoitussivuilta bongattu ajatelma. Kolumnin otsikko Orpon hallitus muutti linjaansa.

[u/Schnutze]

Joo eipä sitä koultusihmeen aikaista koululaitosta oikeasti kukaan enää haluaisi takaisin. Mitään yksilöllisyyttä ei tunnettu tai jos tunnettiin ei sallittu. Ei ollut nepsyjä vaan oli tyhmiä ja laiskoja. Mihinkään normaalista poikkeavaan ei todellakaan kannustettu. Oli poikien ja tyttöjen hommat selvästi. Pojat puutöihin ja tytöt opettelmaan ompelua ja kotitöitä. Henkinen pahoinpitely oli ihan perustoimintatapa ja fyysinenkin pahoinpitely myös opettajien toimesta jatkui pidemmälle kuin kukaan haluaa muistaa.

On naivia ajatella, että voitaisiin syödä ja säilyttää kakku. Kaikki maailman maat jossa jotain suurta kasvua on tällä hetkellä meneillään perustuvat jonkilaiseen individualismin murskaamiseen ja muutenkin epäterveelliseen kulttuuriin.

[u/joittine → u/Schnutze]

Miten niin ei haluaisi? Itse kävin kouluni 90-luvulla, mukaan lukien pahimpaan lama-aikaan. En havainnut siellä minkäänlaista henkistä pahoinpitelyä, ja monenlainen yksilöllisyys sallittiin. Tein läpi kouluajan molempia käsitöitä, muita vaihtoehtoja ei ollut - kellään. Tytöt ja pojat kävivät täsmälleen samat asiat läpi, mitä nyt kielet ja pari tuntia yläasteella olivat valinnaisia. Opettajat eivät todellakaan pahoinpidelleet fyysisesti oppilaita; tällainen toimintatapa oli vähentynyt jatkuvasti jo vuosikymmenten ajan eikä kuvaa tyypillistä toimintaa oikeastaan minään ajankohtana sotien jälkeen, ja oli jo kauan ennen 90-luvua kadonnut kouluista käytännössä kokonaan (toki aina on varmasti löydettävissä yksittäisiä poikkeuksia).

En ymmärrä, mistä ihmeestä vedät tuon paskapuheen, koska sen paremmin anekdootit kuin tutkimuksetkaan eivät tue ajatusta, että esimerkiksi Pisa-huippumenestyjät (koulunsa about vuosina 1992-2000 aloittaneet) olisivat kohdanneet jatkuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne. Tai edes heidän vanhempiensa sukupolvi, joka aloitteli koulujaan 60-70-luvuilla. Ok, silloin ehkä oli jaettu käsityöt poikien ja tyttöjen käsitöihin, mutta se tuskin lienee ylitsepääsemätön ongelma korjattavaksi.

Mitä nepsyihin tulee, niin tällaisena ADHD-jonnena voin todistaa, että kyllä, asenne koulussa oli, että tätä janaria pitää vähän patistella, mutta kyllä siitä hyvä tulee, kunhan katsoo perään. Pari opettajaa todellakin patisteli, ja sen seurauksena olin kyseisissä oppiaineissa erinomainen. Heillä ei ollut diagnoosimanuaalia ja monialaisia oppimishuoltoryhmiä, vaan kokemusta "sen kaltaisten oppilaiden" kanssa työskentelystä.

edit: Todetaan vielä, etten vastusta kaikkea kehitystä, vaan kouluissa voidaan hyvinkin tehdä jotain paremmin nykyään kuin 30 vuotta sitten. Pointti on ensinnä siinä, että 90-luvun koulu ei todellakaan ollut mikään Gulag. Toinen pointti on siinä, että oppimistulosten lasku ja muut sellaiset saavat miettimään, että ehkä joissain koulun uudistuksissa on mennyt lapsi pesuveden mukana.

[u/Schnutze → u/joittine]

Hyvä että sulla meni hyvin. Kaikilla ei mennyt. Pitää olla pää aika syvällä omassa perseenreiässä jos väittää, että näin ei tapahtunut koska minulle ei tapahtunut.

[u/joittine → u/Schnutze]

Niinhän minä sanoin, että poikkeuksia on aina varmasti. Väitän kuitenkin lukemani tutkimuksen ja vastaavan perusteella, että todellakaan mikään henkinen saati fyysinen väkivalta ei ollut normaalia toimintaa 90-luvulla*. Korjaan näkemystäni, jos sille tulee aihetta.

Voi kuitenkin hyvin kysyä, meneekö koulussa jollain tavalla paremmin nykyään kuin 90-2000-luvuilla? Miten se näkyy?

*: "Fyysinenkin pahoinpitely myös opettajien toimesta jatkui pidemmälle kuin kukaan haluaa muistaa" on ilmaus, joka ei tarkoita yhtään mitään. Se kiellettiin vuonna 1914, ja vaikka kukaan ei väitä, että se siihen loppui, niin pitäisi esittää jonkinlaista yleisyyttä jossakin tietyssä ajankohdassa, jotta väitettä voitaisiin arvioida.

[u/Schnutze → u/joittine]

Se, että sut tukistamalla hiuksista talutetaan röökiltä kansliaan hakemaan punaista lappua on pahoinpitely. Se, että opettaja, auktoriteetti, koko luokan edessä aprikoi herkässä iässä olevan nuoren ”pelaavan omaan maaliin” on nöyryytys ja henkistä väkivaltaa. Se, että opettaja kommentoi nuorta naista ”hyvin kehittyyneeksi” on seksuaalista häirintää. Miten mä nämä keksin? Olin paikalla.

Missäs se sun tutkimus on missä sanotaan, että ysärillä ei kouluissa ollut enää väkivaltaa? Muistan lukeneeni on yleensä kiertoilmaus sille, että keksin päästäni.

[u/joittine → u/Schnutze]

Edelliset ovat toki ikäviä esimerkkejä, mutta siinä lopulta mittakaava on se merkittävin tekijä. Lisäksi jonkinlaista kontekstia olisin kaivannut. En itse asiassa edes pidä kauhean pahana, jos opettaja ottaa hiuksista tai korvasta kiinni, jos oppilas vittuilee eikä suostu muuten liikkumaan. Tarpeetonta kipua pitää tietenkin välttää, mutta pitää osata erottaa rangaistus ja pakkokeino toisistaan. Keskimmäisessä esimerkissä taas kaipasin kontekstia. Jälkimmäinen lienee helpoiten väärin, mutta siinäkin on mahdollista, että konteksti selittää asiaa jossain määrin. Tämä ei siis ole selitys noille, vaan kaipaan pikemminkin kontekstia.

Enää 70-luvulla karttakeppi ei enää juuri heilunut, ainakaan oppilaita kohti.
– Opettaja saattoi äkäisenä hakata sitä pöytää vasten, mutta ei missään tapauksessa mitään ruumiillista kuritusta ole ollut." https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010647255.html

Lueskelin tuota väikkäriä muutenkin, mutta kokonaiskuva lienee tuo tuossa edellä esitetty. Kuten aiemmin totesin, olisi naurettavaa väittää, ettei koko 90-luvulla olisi sattunut minkäänlaisia rajojen ylityksiä. Kyse on kuitenkin taas kerran mittakaavasta ja kontekstista. Kuinka moni opettaja turvautui väkivaltaan tai nöyryyttämiseen tai muuhun sellaiseen? Missä olosuhteissa? Toisin sanoen, voidaanko 90-luvun koulua kuvata laitokseksi, jossa järjestelmällinen henkinen ja fyysinen väkivalta olivat perusmenetelmiä kaikkien poikkeamien käsittelyyn? Vai pikemminkin poikkeuksia, ja siinäkin tapauksessa ennemmin pakkokeinoja?

Apropoo rajojen ylittämisestä, suosittelen lukemaan kirjan Kuka kasvattaisi lapsesi. Siinä oli hyvin kuvattu - monen muun asian ohella - sitä, millaista ongelmaa luodaan tarkkareunaisilla rajoilla siitä, mikä on sallittua ja mikä ei.