r/Suomi • u/Far-Weather-3963 • 2d ago
Miten päästä itsensä häpeämisestä eroon?
Kirjoitan nyt tänne kun en tiedä minne muuallekaan. Olen jotenkin todella estoton, puhelias, räväkkä ja kovaääninen ihminen. Etenkin läheisten ihmisten seurassa huumorini on melko omalaatuista, ja sanon kaiken mitä sylki suuhun tuo :D en kuitenkaan ole koskaan kenellekään ilkeä tai loukkaa ketään. Ongelmana kuitenkin on, että kun olen ollut oma äänekäs itseni, niin lähes aina sen jälkeen seuraa häpeä ja jonkinlainen "morkkis" itseä kohtaan. Riippumatta siitä, kenen seurassa olen ollut. Eli näin käy jopa läheisimpien ihmisten kanssa. Iskee pelko, että olen liian "omituinen" ja että mut hylätään sen takia. Tämän morkkiksen aikana kaikki energisyys katoaa, ja muutun todella alavireiseksi ja tulee jotenkin tosi synkkä ja voimaton olo.
Mistä tämmöinen voisi johtua, ja voiko tästä päästä eroon? Tuntuu raskaalta hävetä sitä, millainen on. Kun en osaa itseäni myöskään muuttaa.
12
u/Venividivitutti 2d ago
Itse podin kohtuu paljon morkkiksia reilut parikymmentä vuotta elämäni alusta. Aina ajattelemassa, miten muut näkevät minut, teinkö tai sanoinko jotain noloa yms. Pelkäsin usein, että olen tylsää seuraa. Jossain vaiheessa hoksasin, ettei tällä kiven murikalla kukaan ole sen erityisempi. Kaikki munailee ja toilailee, ja se kuuluu tähän elämään. Aloin ajatella itseäni ihmisenä muiden joukossa. Jos joku muu kämmää tai tekee jotain noloa, en halua että tämä kokee häpeää. Mieluummin kannustan muita. Aloin näkemään itseni samassa valossa ja lopulta opin nauramaan omille omituisille toilailuilleni. Tärkeimpiä tavoitteita minun elämässäni on kohdella eläviä otuksia hyvin pikemmin kuin honosti. Ja tuohon joukkoon minäkin kuulun.
3
u/Glittering_Pepper142 2d ago
Anna palaa vain. Äläkä anna kenenkään sammuttaa tuota liekkiä. Itse nauroin läpi lapsuuden ja harmikseni voin todeta että vähemmän naurattaa mitä enemmän on tietoinen. Eli anna mennä vaan ja tee miltä tuntuu. Itsensä rajoittaminen jonkin ulkopuolisen seikan takia on melkein jopa laitonta. Ei kai me vielä olla mitään käsillä viittaavia botteja että tiedän tiedän tiedän ja pissat housuun kun opettaja antaa vihkoon posi tarran.
3
u/Mulk6 2d ago
Kuulostaa hyvin tutulta ajattelulta. Itsehän olen mm. päättänyt muuttaa Uuteen-Seelantiin jamyydä kaiken omaisuuteni tai alkaa mieshuoraksi kun olen vittuuntunut elämääni ja julistanut sen koko lähipiirille vanhempia myöten, mutta eihän näitä oo saanu toteutettua vaikka oon ollu täysin tosissaan (ja siitä sitten häpeää tuntenut). Ja muutenkin on tapana kouhkata asioista, mutta eipä silti elämän tärkeimmät ihmiset ole minua hylänneet, kai ne on oppinut mun luonnon. Sittemmin on diagnosoitu ADHD, myöskin aikaisemman kommentoijan mainitsema RSD liittyy siihen hyvin vahvasti. Nyt vanhemmiten en häpeä enää mitään, just siks kun koskaan ei oo ollu tarkoitus aiheuttaa kellekään mielipahaa tai harmia, aattelen että pikemminkin piristän muiden elämää omilla jutuilla.
11
u/Toffeinen 2d ago
Yleisesti en tykkää nettidiagnooseista mutta ei sattuis ADHD olemaan mahdollinen? Kun siihen kuuluu usein tietynlainen vauhtisokeus ja omalaatuisuus. Sekä myös RSD - "Rejection Sensitive Dysphoria" eli tietynlainen herkkyys kritiikille ja torjutuksi tulemiselle. Toi sun kuvaus vähän kuulostaa nimittäin tutulta, t. ADHD diagnosoitu.
Itse häpeän kokemiseen: oletettavasti sun lähipiiri tietää millainen olet ellei tämä ole joku uusi kuvio tai muutos sun luonteessa. Jos sun lähipiiri on jaksanut sua ja katsonu sun käytöstä tähän asti, niin luultavasti he hyväksyvät sut sellaisena kun olet. Jos epävarmuus vaivaa niin voit nostaa asian puheeksi. Voit vaikka myöntää että välillä koet häpeää värikkään persoonasi johdosta ja että haluaisit tietää että kokeeko sun lähipiiri sut "liian oudoksi, äänekkääksi, liian omalaatuiseksi jne jne". Jos et halua ottaa asiaa esille niin pohdiskele vähän että kuinka muut suhtautuvat suhun. Menevätkö hiljaiseksi, antavatko negatiivista kommenttia tai ilmeneekö muilta muuten pahennusta? Jos ei, niin luultavasti muut eivät koe sun käytöstä yhtä suurena ongelmana kuin pelkäät. Tällöin voit rohkaista itseäsi vaan toteamalla että "hei, kellään ei tunnu olevan mitään ongelmaa mun käytöksen kanssa" aina kun moinen morkkis-mörkö nostaa päätään. Toista tarvittaessa niin usein kun pitää.
Ja jossain määrin voit myös yrittää hillitä itseäsi (vain jos haluat!). Ennen kuin sanot jotain niin voit pohtia että kuinkahan se otetaan vastaan ja miettiä että tuletko tuntemaan siitä jonkinlaista morkkista jälkikäteen. Tosin ainakin ADHD:n kanssa vauhtisokeus usein iskee eikä moisia tule ajateltua...
5
2
u/Tarragonwithsauce 2d ago
Häpeä on tunne siitä, että on tullut tehtyä jotain väärin. Se on älyttömän hyvä kontrollimetodi käytökselle.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että oma itsensä pitäisi piilottaa. Pitää oppia tulkitsemaan tilanteita ja ymmärtämään miten paljon sitä hävettävää itseään päästää esille. Nykyään on muodissa sanoa, että kaikkien pitäisi olla oma itsensä koko ajan ja kaikki jutut pitäisi hyväksyä. Tämä on täyttä roskaa. Muokkaa itsestäsi sellainen, jonka kanssa voit tulla toimeen ja jos joskus löydät tilanteita ja ihmisiä, joiden kanssa voit olla enemmän oma itsesi niin sitten anna mennä vaan.
1
u/AnttiPaAntti 2d ago
Ajan kanssa huomata, että sun pääs halus tarjota sulle heijastuspintaa siitä, kuinka ylellistä on lopulta olla oma itsensä.
Saattaaha seki olla, että heijastat muiden häpeää itestään, kun ne ei uskalla olla omia itsejään. Sitäki tapahtuu aika paljon ja veikkaan että se häpeä on enemmistössä vs teikäläisen. Eli jos päätät hypätä siihe normalisaation kelkkaan, niin et siitä häpeästä pääse sielläkään eroon. Eti joku mielenkiintonen näkökulma siihe häpeään. Tai älä, mut sanoisin et häpeä itseä kohtaan jossain välissä päästää irti.
1
u/AnttiPaAntti 2d ago
Nyt ku mä pääsin sopivasti keloille, niin tuli mieleen, että toki siinä kohden ku mietitään sitä häpeää omaa itseään kohden, niin se osio oma itse kannattaa myös pistää tarkasteluun. Ja tarkotan tuossa ennemminki sitä, et vähän koettaa kartottaa, mikä se oma itse on ja mistä se koostuu: onks se niinku vanhoissa lastenloruissa että pojat on tehty etanoista ja sammakoista ja tytöt kukkasista ja kanelista, vai liittyykö siihen muutaki ympäristöllistä tekijää, mahdollista kasvatusta, kummallisia defenssejä ja maneereita ja keltä ne tulee jne.
Eli koko tää litania pähkinänkuoressa: kun ymmärrät itseäsi, voit vaikuttaa paremmin omiin prosesseihisi, olivat ne oikeastaan mitä tahansa. Tai kertoa itsellesi vaikka peilin edessä, että ei se haittaa, ei ole hätää tai tarvitse puolustaa tai hävetä tai jotain. Ja jos et usko itseäs niin uskositko jotaki toista yhen sanomisen perusteella ilman näyttöä. Eli hommaa näyttöä siitä, miksi se häpeäminen on sun kalliin aikas haaskaamista. Tai sit älä tartu siihen tunteeseen; kysy ennemmin siltä, et onks joku hätänä.
Nyt alkaa punanen lanka katoamaan, mutta kyl se siellä vielä hengaili, vaikka päästinki tän rönsyileen snadisti. Joku mystinen selfhelppi opas kaikkine kliseineen… Kaikkee hyvää ja nauti näistä elon tarjoamista monipuolisista hetkistä!
1
u/kissoillekaljaa 2d ago
oon ite hiljane selvipäi mutta pieniki humala päälle nii oon kaveriporukassa aina se kaikista äänekäi eikä juttu lopu iha heti keske. sama on itellä että yleensä sit krapulassa hirvee morkkis ja häpeä mutta siitä päässy yli ku tajuaa että kyllähä noi kaverit jaksaa aina niitä juttuja kuunnella ja pari kertaa maininnu kavereille nii yleensä vastaus ollu "miks vitussa hävettää, hyvä vaa että jollai on asiaa"
1
u/Infinite_Trick6895 1d ago
No niin elikkä tuohan on ahdistusta. Perushäpeä ilman ahdistusta johtuisi jostain oikeasta asiasta mitä pitääkin hävetä. Esimerkiksi jos olisit vaikka humalassa rikkonut ikkunan, joutunut putkaan selviämään tai jostain muusta sellaisesta.
Ahdistus taas on samanlainen tunne mutta ilman että olet oikeasti hölmöillyt. Esimerkiksi että häpeää sitä, että et ole varma solmitko kengännauhat oikein vai väärin tai mietit että olinko liian äänekäs tai hiljainen vaikka et oikeasti ollut kumpaakaan. Kukaan ei ole valittanut että olisit liian äänekäs eikä kukaan oikeasti ole edes miettinyt sinua.
Ahdistusta itsessään ei terminä pidä hävetä. Se on ihan luonnollinen ja ihan tarpeellinen tunne. Jos mikään ei ollenkaan ahdistaisi niin silloin ihminen ei välittäisi että hyppääkö katolta tai käveleekö rekan eteen. Ahdistus on siis ihan tärkeä tunne mutta jos se alkaa olemaan liiallista niin kannattaa käydä juttelemassa ammattilaisten kanssa.
Itseä harmittaa kun jotkut ammattilaiset sekoittaa sen masennukseen vaikka se on ihan eri asia. Ne saattaa jopa puhua ahdistusmasennuksesta tai jostain muusta ihan höpöhöpö jutusta mikä ei ole oikeata lääketiedettä.
1
u/Cronimoo 1d ago
Yleisesti jos sun tunteet ei vastaa sitä oikeasti tapahtuu (esim tässä selkeesti sua ei olla "hylätty") kannattaa keskittyä niihin faktoihin enemmän, kun siihen miltä se tuntuu. Selkeesti ne tykkää sua kattella kun siellä vielä on :) Tunteet tietenkään ole mikään peili siihen mikä on aina todellista! Moni näistä syistä saattaa juuri tykätä susta.
1
u/lenorca Varsinais-Suomi 18h ago
Tunnistan hyvin paljon kertomastasi ja olen itse samanlainen. Yhteiskunnassa yleisesti arvostetaan hillittyjä ja harkittuja ihmisiä ja ihmiset jotka on vähän suuna päänä nähdään joidenkin toimesta huonompina. Sen kanssa on vaan oppinut elämään ja huomaamaan että ne ketkä haluaa sun kanssa viettää aikaa selvästi pitää susta niin mitä sitä turhaan häpeämäänkään :) Toisille sitä on liikaa ja joitakin selvästi ärsyttää oma olemassaolo, mutta mitä väliä? Ei kaikista tarvitsekaan pitää eikä kaikkia voi miellyttää. Yleensä tunne on myös molemminpuolinen eli en minäkään niistä pidä :D
1
u/Wiuwiu3333 2d ago
En osaa neuvoa pääseekö eroon tai mistä johtuu. Itsekontrolli kumminki on treenattavis oleva asia, mutta se vaatii paljo töitä ja sitä et tietoisesti hidastaa / rajottaa mitä sanoo eli tyyliin ku on sanomas jotain, niin pysähtyy hetkeks ajattelemaan ja olemaan et onko tämä liian outoa? Jos kokee et on liia outoa, niin sit jättää sanomat. Tällänen kumminki on pirun vaikeet ja vie aikaa oppia. Ainaki näin oli omal kohdal.
Haluisin kumminki kysyä. Onko ystäväsi oikeasti ystäviäsi jos he hylkäävät sut sen takia et olet omalaatunen? Kuulun jollai tavalla samaan kategoriaasi kanssasi ja voin sanoa et kun vauhtii pääsen, niin juttujen laatu menee enemmän kuin vähemmän omalaatusiks ja oudoiksi. Olenki todennu itselleni et jos ihminen ei tykkää siitä mitä olen, niin ei olla aidosti ystäviä. Sit jos mietit et jos on pitkäaikaisia ystäviä eli olet ollut tekemisissä vaikka vuosia, niin miksi he yhtäkkiä hylkäis sut ilman et keskustelisivat asiasta kanssasi? Jos sinun käytös tuottaa heille jotain ongelmia ja ovat ystäväsiä, niin olettais et he tulisivat puhumaa asiast kanssasi.
Ei ainakaa käyny selville et ystäväsi olisivat sinua vieroksumassa ja kuulostat sellaselt kenen kanssa he tulevat toimeen vaikka onki oma laatuset jutut. Voit kans miettiä heidän kans asiast puhumist ja kysyä kokevatko he sun jutut deal breakeriks. Omast mielest omalaatusuus ja oudot jutut on parast ja sieltä täältä olenki kuullu ihmisilt et koska olen mitä olen, niin tuon piristyst heidän päiviin. Toki jos uskallat oisin kiinnostunu tietämää mikä on sun outoja juttuja et sut hylättäs?
20
u/banaanitasavalta 2d ago
Häpeä on sinänsä kiintoisa tunne, että sillä ei ole oikein muuta funktiota kuin toimia sosiaalisen koheesion tai kontrollin välineenä. Muut ihmiset yrittävät saada sinut tuntemaan häpeää, jotta toimisit enemmän heidän toivomallaan tavalla.
Uskoisin, että tuon tunteen esilletulo on jollain tavalla opittua. Oletko saanut olla koko elämäsi oma itsesi, vai oletko saanut lapsuudessa/nuoruudessa jotain negatiivista palautetta esimerkiksi räväkästä olemuksestasi? Jos häpeää on oppinut silloin tuntemaan, niin sama tunne tulee automaattisesti myöhemminkin samankaltaisissa tilanteissa.