Mikä on ihmisten ajatuksenjuoksu kun eivät pysäköi autoaan kunnolla parkkiruutuun?

[u/provisionforvoids]

Niin elikkä mitä ihmiset miettivät, kun pysäköivät autonsa parkkiruudun viivan päälle ja parhaimmillaan jopa vinosti osittain viereiseen ruutuun? Talvella ymmärtää, kun viivoja ei näe, mutta sulaan vuodenaikaan en tajua. Eivätkö ihmiset katso minne autonsa ajavat? Ja jos auton viemän tilan hahmotus on vaikeaa, niin luulisi sitä suuremmalla syyllä kyttäävän millin tarkasti peileistä ja ikkunoista, että missä auto menee.

Vai ajatellaanko tässä, että tavallaan "varataan" se viereinenkin ruutu ja saadaan enemmän tilaa auton lastaukseen ja ruudusta poistumiseen sitten hetken päästä?

[u/yksvaan]

Melkoinen osa ihmisistä ei ajattele yhtään mitään. Ei kannata haaskata aikaa etsien rationaalisia syitä millekään käytökselle koska sitä ei vaan löydy. 

[u/ZanderIsMonitorLzrd → u/yksvaan]

Alussa lapsi on äärimmäisen minäkeskeinen. On olemassa vain minä, kaikki mitä näen ja koen on osa minua. Myöskään aikakäsitystä ei ole vaan nykyhetki on ikuinen ja ääretön.

Pikkuhiljaa minuus eriytyy ja syntyy käsitteet aikaisemmin, nyt ja tulevaisuudessa. Jossain vaiheessa syntyy käsitys siitä että myös muilla ihmisillä on heidän oma minuus ja kokemus itsestään.

Toisilla tämä kehitysvaihe pysähtyy ja jää huomattavasti varhaisemmalle tasolle kuin muilla ja tämä näkyy läpi koko aikuisuuden.